PSARI-kirja

PSARI kertoo löydettyjen arkeologisten tosiasioiden pohjalta Raamatusta ja siihen liittyvistä väärinkäsityksistä. Raamatulla ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa, vaan se on juutalaisten historiasta kertova kirja. Raamatun luomiskertomuksella ei tarkoiteta maan ja taivaan luomista, vaan jotain muuta. Kirjassa on aiemmin suomentamattomia tekstejä Jeesuksista ja Jerusalemin temppelin ylipapeista. Se kertoo Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen liittyvistä erheellisistä tiedoista ja Rooman kirkon salaaman tiedon Roomassa kapinoinnista ristiinnaulituksi tuomitusta Jeesus Nasaretilaisesta eli Jesus Chrestuksesta. Kirjasta selviää, mitä Jumala sanalla tarkoitettiin ja suomen sanan alkuperän. PSARIssa puhutaan Olevaisuudesta ja inhimillisyydestä erotuksena uskontoihin. Kristityt ja kristinusko tulevat sanoina Chrestuksesta eli Kristuksesta, joka johti juutalaisten ihmissyöjäkulttiuskontoa. Kristinusko on lähtöisin Roomasta, eikä Israelista. PSARI perustuu suoraan evankeliumeihin, eikä Raamattuun, joka on Martin Lutherin katolilaispohjaisista teksteistä kirjoitettu. PSARI on sinällään kokonaisuus ja siinä olevat viittaukset on tarkoitettu niille, jotka haluavat lukea lisää aiheesta Raamatusta.

OLEVAISUUS

Olevaisten olemassaolo ja teot ovat muuta, mitä ihmisten uskomuksissa uskonnosta. Olevaisuus ei perustu hyvyydelle tai pahuudelle, eivätkä Olevaiset ole Jumala, jolta pyydetään armoa tai joka antaa tapahtua pahoja asioita ihmisille ja eläimille. Ihmiset tekevät itse pahaa toisilleen ja itselleen. Sääolot ja luonnonmullistukset ovat sattumaa, joihin ei voi vaikuttaa. Olevaisilla ei ole minkäänlaista tarvetta suoraan kommunikointiin ihmisten kanssa, eikä mitään tekemistä maallisten uskontojen kanssa. Olevaisuudessa ei tunneta 
uskonnollisia rajoja.

MAAILMANKAIKKEUS JA ULOTTUVUUS

Suomen kielessä sanalle dimension on käytössä ainoastaan sana ulottuvuus. Matematiikassa käytetään lisäksi sanaa plane eli taso kuvaamaan matemaattista ulottuvuutta. Ulottuvuus itsessään voi merkitä myös erillistä maailmankaikkeutta eli avaruutta kirjassani olevassa lauseessa. Ulottuvuutta ei itsessään voi nähdä. Esimerkiksi, jos aika on neljäs ulottuvuus, sitä ei voi nähdä yksinkertaisesti siksi, koska aika ei heijasta valoa ihmissilmään tavalla, jolla sen voisi havainnoida.

Havannoitavasta avaruudesta ei pääse pois valoa hitaammalla vauhdilla. Hyperavaruus on scifikirjailijoiden keksimä kiertotie valoa nopeampaan matkustamiseen. Valonnopeus ei ole suurin sallittu nopeus, mutta sitä nopeammaksi on vain mahdoton kiihdyttää. Osa "ulottuvuudestamme" on tässä tapauksessa saavuttamaton alue tässä maailmankaikkeudessa eli universumissa.

Ulottuvuus tarkoittaa myös toista universumia eli saman multiversumin muuta universumia, joka on toinen samanlainen fysiikan lakien mukaan, muttei historian olettaen maan olevan siellä olemassa ja jos multiversumi on olemassa. Jos se on olemassa, historian kaikki mahdolliset lopputulokset ovat jo tapahtuneet tai tapahtuvat.

Hyperavaruus ei voi todennäköisesti olla samassa multiversumissa, koska sen universumien fysiikan lait ovat aina samat. (Eri multiversumeilla on omat lakinsa, jos niitä on olemassa.) Ulottuvuuksia voi kuitenkin olla muutenkin kuin vain perinteisesti siinä tilassa, jossa ihmiset liikkuvat ja siten hyperavaruudenkin saa ahdettua samaan universumiin, mutta se vaatinee madonreikiä tai muuta kivaa.

Hyperavaruus olisi siis mahdollisesti joko universumin ulkopuolella eli toisessa universumissa tai sitten se ei olisi osa euklidista avaruuttamme eli kummassakaan tapauksessa ei myöskään suoraan havainnoitava osa avaruuttamme. Avaruudessa universumissamme voi toki olla useampikin kuin kolme tai neljä ulottuvuutta, kuten esimerkiksi säieteoria ehdottaa. Niiden mukaan on jopa enimmillään 26 ulottuvuutta. Ne ovat näkymättämiä ulottuvuuksia, koska ne ovat "surkastuneet" havaitsemattomiksi.

"Havainnoitava avaruus" toiminee parhaana esimerkkinä olemassaolevasta, jonka rajan toiselle puolelle ei voi nähdä, mutta ei myöskään (ehkä) saavuttaa. Toisaalta sen raja on nyt 46,5 miljardin valovuoden päässä, vaikkakin se etääntyy kiihtyvän laajenemisen vuoksi. Laajeneminen tapahtuu tasaisesti jokaisessa pisteessä maailmankaikkeutta, eikä vain reunalla, jota ei ole ainakaan konkreettisena. Toisaalta eihän Plutoakaan näe paljaalla silmällä tai voi nykyisin saavuttaa.

Jos planeetat tulkitaan "ulottuvuuksiksi", niin se osa maailmankaikkeudesta, jota ei "näe", on kaikki sellainen maailmankaikkeuden rakenteiden osuus ihmisen käsitys- tai havannointikyvyn ulkopuolelta. Siten esimerkiksi painovoimaa ei "näe", koska sen synnyttävää kaareutumista ei huomaa kolmiulotteisesti kovin suoraan.


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen