HERMAAN PAIMEN

Hermas kertoo. Päällikkö, joka kasvatti minut, myi minut orjaksi Rode nimiselle naiselle Roomaan. Erottuani hänen palveluksestaan menin avioon. Monien vuosien jälkeen tapasin hänet uudelleen.

Kerran hän oli uimassa alasti Tiber joessa. Ojensin hänelle käteni ja autoin hänet ylös joesta. Näin hänen vartalonsa kauneuden ja sydämessäni liikahti. Sanoin hänelle: "Olen kuin varjo kauneutesi rinnalla. Jospa olisit vaimoni." Rakastuin entiseen emäntääni ja kerroin haluavani maata hänen kanssaan. Rode oli kuitenkin hyveellinen ylhäisönainen.

Jonkun ajan kuluttua tämän jälkeen minun piti matkustaa Cumaeen mennäkseni tapaamaan sibyllaa ja Jumala (= kuningas) Lucius Lucius Tarquinius Superbusia, joka asui maanpaossa Cumaessa. Sibylla oli muinaisessa Kreikassa ja Roomassa jumalallisen hurmoksen vallassa toimiva naisennustaja, oraakkeli. Cumaen sibylla tarjosi pyhiä kirjoja Rooman viimeiselle kuninkaalle Lucius Lucius Tarquinius Superbukselle. Hän torjui naisen tarjouksen, jolloin sibylla sytytti osan kirjoista tuleen. Hän ei sammuttanut kirjoja ennen kuin Superbus suostui maksamaan niistä pyydetyn hinnan. Huhujen mukaan alkuperäisestä yhdeksästä kirjasta jäi jäljellä enää 3. Sibyllan kirjoja pidettiin Rooman Capitoliumilla Jupiterin temppelissä v. 83 eaa. Ne tuhoutuivat tulipalossa.

Lucius Lucius Tarquinius Superbus hallitsi Italiaa v. 535-509 eaa. Hänen veljensä Sextus Lucius Tarquinius raiskasi ylhäisörouvan nimeltään Lucretia Roomassa v. 509 eaa., jona vuonna Rooman kuningaskunnasta tuli Rooman tasavalta. Se oli pieni etruskien alainen kaupunkivaltio.

Cumaen sibyllan sanotaan olleen tuhatvuotias ja hänen kerrotaan johdattaneen sotasankari Aeneiaksen tuonelaan. Aeneias oli troijalainen sotilas, joka joutui pakenemaan maastaan. Seikkailtuaan aikansa hän joutui Afrikkaan, jossa rakastui Dido nimiseen Karthagon kuningattareen.

Dido teki surussaan itsemurhan, kun Aeneiaksen piti lähteä rakastettunsa luota ja matkustaa Italiaan. Hän perusti Lavinium nimisen kaupungin Hesperiaan. Julius Caesarin ja Augustuksen sanotaan olevan Aeneiaksen jälkeläisiä.

Cumae (kreik. Kymi tai Kyme) sijaitsi Napolista pohjoiseen ja oli kreikkalaisten vanhin 700-luvulla eaa. Italiaan perustama siirtokunta. Siirtokunnan kreikkalaisten arvellaan olleen kotoisin Chalkisin ja Cuman kaupungeista. Rooman keisariajalla paikka oli kuuluisa sibyllastaan, Apollonin oraakkelista. Oraakkeli perinne juontaa juurensa kimmeriläisiin, joiden luola-asumukset kreikkalaiset asuttivat Cumaessa. Nimi tulee kreikankielen sanasta kymé, mikä tarkoittaa aaltoa. Suuret aallot löivät niemen kärkeen, mistä oli kulkureitti luolaan.

Roomalaisen mytologian mukaan sisäänkäynti alamaailman Hadesin palatsiin sijaitsi Avernuksessa. Se on Cumaen lähellä oleva kraaterijärvi, jonka rannalla on Cumaeen johtavan luolan sisäänkäynti. 800 m pitkä luolatunneli johtaa sybillan pyhäkköön. Siellä oli myös Apollon ja Jupiterin temppelit. Sybilla johdatti tätä reittiä pitkin Aeneiaksen tuonelaan. Avernus tarkoittaa myrkyllisiä höyryjä haihduttavia vulkaanisia järviä, jotka saastuttavat ilmaa. Ne olivat pahanhajuisia. Höyryt olivat niin myrkyllisiä, että linnut eivät voineet lentää järven yli, vaan kuolivat lennossa. Mephitis oli roomalainen jumalatar, jonka uskottiin elävän vulkaanisilla alueilla ja myrkyllisiä suokaasuja päästävillä soilla. Myrkyllisten höyryjen sanottiin suojaavan malarialta. Cumaen Avernus on halkaisijaltaan noin 2 km ja 60 m syvä. Kreikan sana ?????? (alunperin ? ? ?????) tarkoittaa "linnutonta". Jos lintu lensi järven yli tai ui sen yli, kraaterijärvi oli myrkytön.

Vaikka kraaterijärven väitettiin olevan erittäin myrkyllinen, roomalaiset rakensivat järven rannoille huviloita ja viinitarhojaan. Roomalaisten sanottiin olevan onnellisia siellä asuessaan. Järven itärannalle rakennettiin myös temppeleitä ja suuri kylpylä. Onnellisuus johtui järvestä nousevista vulkaanisista höyryistä, sillä ne aiheuttivat aistiharhoja ja näkyjä, joita Roden orjakin Hermas näki.

Päästyäni kraaterijärven rannalle aloin etsiä luolaa. En tiennyt myrkyllisistä höyryistä ja menin aivan sekaisin ja väsähdin tyystin. Temppelin papit eli Henget tulivat onneksi rannalle ja kuljettivat minut niemelle jatkaen kantamistani tietöntä piiloreittiä luolan kautta Cumaeen. Kun sitten kuljin joen yli, pääsin maan kamaralle ja Herran luo. Polvistuin hänen eteensä ja kerroin syntisistä ajatuksistani ja teoistani entistä emäntääni Rodea kohtaan.

Nukuttuani yön yli nainen tuli luokseni. Hän tervehti minua kukkulaltaan (taivaasta) ja sanoi: "Hyvä huomenta, Hermas." Sanoin hänelle: "Neiti, mitä ihmettä sinä teet täällä?" Hermas tapasi Roden yllätyksekseen taas Cumaessa, jossa nainen kertoi kasvaneensa aikuiseksi. Rode sanoi syyttävänsä Hermasta, koska naimisissa oleva Hermas oli ajatellut hänestä siveettömästi kerran heidän tavatessaan. Hermaan tuli rukoilla anteeksiantamusta yhteisöltä, joka oli perustanut Cumaeen oman kirkkonsa. Iäkäs vanha hauras harmaatukkainen nainen lohdutti häntä kirkossa.

Hermas sai vanhalta hauraalta naiselta kirjan, jonka hän jälkeenpäin otti takaisin lisätäkseen siihen jotain. Kirja sisälsi kehotuksen parannuksen tekemiseen, ja Hermaan tuli jäljentää se. Hermaan saatua kirjan valmiiksi joku varasti kirjan häneltä. Hermas kertoi, ettei nähnyt viejän kasvoja.

Kolmas tarina kertoo, kuinka suuri joukko väkeä rakentaa tornia, joka merkitsee uutta Kirkkoa. Kirkon rakentamiseen käytetään erilaisia kiviä, osa kivistä hylätään ja heitetään pois, osa hyväksytään käytettäväksi kirkon rakentamiseen. Kivet tuodaan laivalla rakennuspaikalle. Todennäköisesti kivet ovat marmoria, koska ne halkeilevat helposti käsiteltäessä. Italian marmori on lujatekoisempaa kuin esimerkiksi Kreikan Naxoksen saarelta louhittu marmori.

Neljännessä kertomuksessa on peto kuin Ilmestyskirjassa tulevan vainon merkkinä, ja morsiameksi kaunistettu neito, joka kuvaa Kirkkoa.

Viidennessä näyssä Hermaalle ilmestyy Paimen, joka on kääntymyksen enkeli ja jolta koko kirja on saanut nimensä. Näky esitetään tapahtuvaksi kaksikymmentä päivää neljännen näyn jälkeen.

Enkeli (= sanansaattaja tai kuninkaan lähetti) antaa Hermaalle joukon ohjeita (mandata, entolai), jotka esittävät kristillisen etiikan kehittymisen mielenkiintoisesti. Käskyt koskevat muun muassa uskoa, vilpittömyyttä, viattomuutta, rakkautta, puhtautta, kärsivällisyyttä ja vanhurskautta. Eräs käskyistä määrää aviomiestä ottamaan haureutta tehneen vaimon takaisin, jos tämä katuu. Yhdestoista käsky käsittelee vääriä profeettoja, jotka haluavat ottaa seurakunnissa ensimmäisen paikan seurakunnanvanhimpien joukossa.

Käskyjen jälkeen seuraa kymmenen vertausta (parabolai), jotka nekin Hermas näki paperilla esitettynä ja jotka enkeli (= kuninkaan lähetti) selittää. Näistä pisin, yhdeksäs, esittää kolmannen näyn torninrakennuksen yksityiskohtaisemmat rakennuspiirustukset selitettynä. Torni on Kirkko ja sen rakentamiseen käytetyt kivet ovat vakaita. Kolmannessa näyssä oli kuitenkin näyttänyt siltä, että vain pyhät ovat osa Kirkkoa; yhdeksännessä vertauksessa käy selvästi ilmi, että kaikki kastetut ovat mukana, vaikka heidät voidaankin heittää ulos törkeiden syntien vuoksi ja ottaa takaisin vain katumuksen jälkeen.

Hermaan paimenessa oleva Jumala tarkoittaa kuningasta ja Henget pappeja. Hermas ei nähnyt näkyjä, vaan tapahtumat ovat tosia ja todennäköisesti tapahtuneet noin 500 vuotta eaa. Teksteihin on lisätty esimerkiksi sana Kristus. Lisääjänä on ollut tekstien uudelleen kirjoittaja n. 130-140 jaa.


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen