JOHANNES KASTAJA

Sakarias ja Elisabet asuivat vanhassa Hebronissa, jossa Sakarias toimi ylipappina ja profeettana. VT:n Sakarjan kirjassa kerrotaan, kuinka Juudean ja Arabia Petraean rajalla sijainneen samaisen kaupungin Hebronin temppelin ylipapin Sakarjan tykö tuli sanansaattaja sotilaineen ja kiinniotettuine vankeineen. Laajan Arabia Petraean kuninkaana oli jo toista vuottaan meedialainen Daarejaves Ahasveroksen poika, jonka hallintokaupunki oli Bostra. Sanansaattaja kertoi kuningas Daarejavesin tuohtuneen sotapäällikköineen aluehyökkäyksistä. Hän lähetti viestin Juudean kuninkaalle, että jollette lopeta hyökkäyksiänne, hyökkäämme Juudeaan. Alueelliset levottomuudet jatkuivat 400-500 vuoden jälkeenkin ja Sakarias ja Elisabet muuttivat Hebronista Galilean Beetlehemiin pakoon levottomia oloja. Sakarias siirtyi ylipapiksi Sepforiksen temppeliin.

Papit toimivat myös lääkäreinä sotilasosastoissa. Tuhatlukuinen temppelipapisto oli jaettu 24 osastoon, joista Abian osasto oli kahdeksas. Sakarias oli sen pappina. Hän ja hänen vaimonsa Elisabet olivat hurskaita. He olivat jo iäkkäitä saamaan lapsia. Vaikka Sakarias kuinka keitteli pässinkiveksiä ja söi Kiinasta tuotuja nuoren kauriin kuivattuja peniksiä, hän ei onnistunut siittämään lapsia. Sakariaan toimittaessa kerran hartaushetkeä häntä tultiin pyytämään temppeliin suitsuttamaan. Väki oli suitsutuksen ajan ulkopuolella rukoilemassa. Suitsutusöljyn tuoksu oli erittäin voimakas ja monet papit köhivät tuntitolkulla suitsutuksen jälkeen.

Suitsutusalttarin tykönä Sakarias kuuli kuiskaavan äänen: "Älä pelkää Sakarias tätä kuiskaavaa ääntä. Kerromme sinulle tulevaisuudestasi. Elisabet tulee raskaaksi ja saatte pojan. Nimeksi laitatte 'GW& (= Joos ei Johannes)." Nimi oli vanhaa kreikkaa, jolloin nimen keskellä käytettiin omegaa, nykyisin omega on yleensä sanan lopussa ja sanan keskellä omikron. Joostarkoittaa Pyhien armo. "Hänet on täytetty Hengellisten armolahjalla hamasta Elisabet äidin kohdusta. Hän kertoo saddukeuksille oikeudenmukaisuudesta. Monet hylkäävät jumalan, jolle pitää uhrata nuoria terveitä eläimiä. On väärin, että sairaat, rammat ja vanhat eläimet eivät kelpaa tälle jumalalle, vaan eläimiä hyljeksitään. Kamalin asia, mitä papit tekevät ja jonka takia monet jättävät Jerusalemin temppelin, on 8 päiväisten vastasyntyneiden elävältä uhraaminen. Viattomien huuto on kauheaa kuultavaa. Tätä poikasi ja tuleva Pyhä Jeshua muiden miesten kanssa tulevat voimakkaasti vastustamaan ja kertomaan toisenlaisesta inhimillisestä elämästä." Ensimmäinen lapsi uhrattiin aina elävältä. Lapsen kuollessa ennen kahdeksatta päivää seuraavaksi syntynyt uhrattiin Mooseksen lain mukaisesti.

Ruuben pappi hiippaili Sakariaan taakse hiljaa ja sanoi ylipapin selän takana: "Mitä mies?" Sakarias säikähti. Ruuben jatkoi puhettaan: "Menen temppelin taa tarpeilleni, vahdi Sakarias, etteivät akat kurki ...hähhää!" Iloinen käkätys kaikui temppelissä ja Ruuben hiippaili helmat liehuen pihalle. Makkabealainen Ruuben lorotteli pihalla, kun viereen tuli roomalaissotilas, joka kysyi: "Mitä oikein teet? Tämä on roomalaisten aluetta ja tällä kadulla juutalaiset eivät saa olla!" Ruuben vastasi: "Kusen kalulla!" Makkabealaiset kuuluivat Juudean pappis- ja hallitsijasukuun. Ruuben esitti tyhmää ja puhui pelleillessään murtaen kreikkaa sanoen joidenkin kirjainten kohdalla eri kirjaimen, mitä piti. WDWS,odos = katu, WLWS,olos;"katu", oik. suom. koko. Ruuben pelasti tyttöjä papeilta piilottaen omaan kammioonsa, jonka verhoilla kätkettyyn takahuoneeseen hän oli laittanut useita nukkumapaikkoja. Muut papit eivät päässeet raiskaamaan tyttöjä.

Sakarias sai kuulla, että Joosen jälkeen tulee yksi, joka on sen ajan suurin totuudenjulistaja. Hän parantaa niin sairauksissa kuin tietämättömyydessä. Hän saa ihmiset kunnioittamaan toinen toistaan ja vanhemmat kuuntelemaan ja ajattelemaan lapsiaan. Hän saa ihmiset käännytettyä poikasi rinnalla oikeamielisiksi. Saddukeukset palvovat väärää jumalaa eli maallista mammonaa ja rahanvaltaa. Mooseksen lakeja on tulkittu väärin niiden käyttämiseksi omien etujen ajamiseen. Poikasi on Jeshuan rinnalla toinen Israelin Pelastaja. Miehet eivät tule pelastamaan Israelia sodilta, vaan pelastavat sen nimisen miehen parantamalla hänen sairautensa. Tietämättömyys on pahin peto ja uskonnon varjolla toisten hyväksikäyttö. Usko on sisimmässä omatuntona, joka sanoo mikä on oikein tai väärin. Ihminen on kuollut sisimmässään, ellei kuuntele omatuntonsa ääntä.

Sakarias ihmetteli kuiskaavalle miehen äänelle, joka kuulosti tulevan hänen vasemmalta puoleltaan, miksi on saanut näin suuren kunnian, että hänestä tulee isä näin vanhana. Miten te kaksi näkymätöntä tiedätte kaiken tulevista tapahtumista. Keitä te olette, kun en näe teitä, vaan valokehän? Hän kuuli vastauksen: "Olemme Korkeimmat Hengelliset. Tiedämme TOTUUDEN ja kaiken kaikkien menneisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta." Hengellisten Korkein Isä kuiskasi: "Tulee päivä, jolloin ihmiset ovat yhtä avuttomia ja sanattomia kuin sinä nyt. Se, mitä sanomme tai teemme käy jonain päivänä toteen. Maapallolla tehdään monia rikoksia ja käytetään sellaisia aineita, jotka sekoittavat mielen ja pään kuin joisi liikaa viiniä. Lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi, pahoinpidellään ketä tahansa, avioliittoa ei kunnioiteta, vaan käyttäydytään moraalittomasti ja kuka tahansa on yhdynnässä kenen kanssa tahansa. Ihmiset eivät välitä siitä onko joku avioliitossa vai eikö ole. Rahan ahneudella ei ole rajaa ja maallinen rikkaus määrää kaikesta. Köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat. Tämä kaikki on todellisuutta tulevaisuudessa 2 000 vuotta Syyrian provinssissa syntyneiden Jeshuan ja Joosen jälkeen. Ilmestymme uudelleen n. 2 000 vuoden kuluttua! Kukaan ei tiedä mistä, milloin ja missä muodossa!"

Sakariaksesta tuli mykkä järkytyksestä kuultuaan Jerusalemin uhritavoista. Hän ei saanut sanotuksi sanaakaan, vaan viittelöi kansaa poistumaan ja lähti kotiin. Sakariaan ja Elisabetin talon rauniot ovat Beetlehemissä Sepforiksen lähellä. Kivijalat ovat paikoillaan vieläkin. Väki oli odotellut kärsimättömänä temppelin ulkopuolella ihmetellen Sakariaan viipymistä. Sepforiksessa ei uhrattu vielä lapsia, mutta pelkona oli, että uhritapa leviäisi Jerusalemista muualle. Viiden päivän kuluttua tästä Elisabet tuli raskaaksi. Samoihin aikoihin Sakariaan pappisaika Abian sotilasosastossa päättyi, koska hän ei pystynyt puhumaan ääneen. Papisto valitsi ylipappi Isaskarin johdolla uuden ylipapin, joksi tuli Samuel. Elisabet salasi kaikilta uteliailta raskautensa 5 kk.

Pappi Matthan oli Zoian, Marian ja Annan isä. Maria ja Zoia olivat naimisissa Beetlehemissä ja Anna Sepforiksessa. Zoian tytär oli Elisabet, Marian tytär oli taasen Salome. Tieto Elisabetin raskaudesta levisi vuoristosta laaksoon Annan tyttärelle Marialle. Hän sai käskyn Hengeltä mennä Elisabetin luo vaikeakulkuista jyrkkää vuoripolkua pitkin. Elisabetin äidin Zoian sisko Maria tuli myös kyläilemään ja auttamaan Elisabetia raskauden loppuaikoina. Hän oli kätilönä Salome tyttärensä kanssa. Sakarias istui pienehkössä tuvassa ja Elisabet lepäili makuukamarissa. Luuk. 1:36 Marialle oli ilmoitettu, että siskosi tytär Elisabet odottaa lasta, jonka ylipappi Sakarias on siittänyt, joten voisit käydä heidän tykönään vierailulla tervehtimässä heitä. Sakariaan veljet eli Elisabetin lankomiehetkin kävivät vierailulla onnittelemassa pariskuntaa. Luuk. 1:58 (Biblia 1776)

Kuninkaan sanansaattaja oli tavan mukaan tullut Zoian siskon Marian luo ja sanonut, että pyhä henki eli ylipappi haluaa sinut vaimokseen. Sanansaattaja oli vielä kertonut Elisabetin tädille Marialle, että älä pelkää, vaikka ylipappi tulee päällesi ja tulet raskaaksi. Sitä pyhää, mikä sinusta syntyy pitää kutsuttaman ylimmän lapseksi. Maria meni naimisiin pyhän hengen eli ylipapin kanssa. Hänkään ei ollut onnistunut tulemaan raskaaksi ja kuninkaan sanansaattaja oli ilmestynyt hänen kotiinsa sanoen, että älä sure lapsettomuuttasi, alkoihan sisaresi Annakin odottaa lasta vanhoilla päivillään, vaikka lankosi Joiakim oli jo iäkäs. Maria ihmetteli sanansaattajalle, että vaikka hän ei miehistä mitään tiedä, niin pystyykö hyvin iälliseksi tullut pyhä henki eli ylipappi siittämään vielä lapsia. Maria oli työskennellyt Herran palvelijana Daavid kuninkaan palatsissa koko ikänsä. Hän synnytti Salomen miehelleen.

Neitsyt Maria eli naimaton Maria teki ruokaa, kun ovelta kuului voimakas koputus. Elisabetin tädin Marian aviomies pyhä henki eli ylipappi saapui Sakariaan kotiin Kristoksen eli Herran äidin Marian kanssa tullen hekin tervehtimään. Herran äidin synnyttämisestä oli kulunut jo kuukausi ja Kristos vauva oli kuukautta vanhempi kuin Johannes eli Joos Kastaja. Jeshuan syntyessä Kristos oli 7 kk ja Joos Kastaja 6 kk. Herran äiti Maria tervehti ensin Elisabetia ja sitten Elisabet täyttyi pyhällä hengellä eli ylipappi tuli ja onnitteli häntä. Elisabet puhkesi puhumaan kovalla äänellä, jotta kaikki kuulisivat:"Siunattu sinä vaimojen joukossa ja siunattu sinun kohtusi hedelmä Kristos. Kuinka minulle suotiin näin suuri kunnia, että tulevan kuninkaan Herran äiti saapui tervehdyskäynnille luokseni? Tästä ilosta vauvakin potkii kohdussani." Elisabetin aika tuli synnyttää ja hän synnytti pojan 17.10. Ympärileikkausjuhlassa lapsi sai nimen Joos." Sakarias ei uskaltanut kertoa kuulleensa ennustusta poikansa ja toisen lapsen syntymästä mies- ja naisäänen kuiskauksena. Äänet kuiskasivat hänelle Joosen saavan lisänimen Kastaja ja että hän tulisi kastamaan ihmisiä Jordanvirrassa näyttäen heille konkreettisesti puhtauden merkityksen sairauksien hoidossa. He tulevat puhumaan terveydenhoidosta ja inhimillisestä ajattelusta. He luovat ympärilleen uskoa parempaan elämään. Sakarias katsoi lapseensa ensinnä isänä ja sitten pappina ja sanoi: "Lapsi tulet kulkemaan Jeshuan edellä vähän aikaa ja sitten Hänen rinnallaan." PSARIssa lisää tietoa Herodes Suuren vainoista ja ylipappi Sakariaan kohtalosta.

Elisabet ei tiennyt miehensä kohtalosta piileskellessään vuoristossa. Leskeksi tultuaan hän muutti Ala-Beetlehemiin taloon, jossa oli mosaiikkeja. Niissä oli mytologisia aiheita. Kaikki temppelin alueella olleet ihmiset surivat ylipappi Sakariasta 3 päivää ja 3 yötä. Valveilla pysyttiin juomalla viiniä. Nälänhädän ja Mooseksen aikana ruumiita ei viety kokonaisena hautaan, vaan syötiin bakkanaaleissa. Varsinkin Mooseksen aikaan leeviläiset miehet tapettiin, paloiteltiin ja papisto söi heidät kypsennyksen jälkeen. Nälänhädän vallitessa ruumis syötiin 3 päivän ruumiinpalvojaisten lopuksi. Raamatussa kerrotaan, kuinka jotkut papeista kävivät salaa syömässä padasta lihan, vaikkei se ollut vielä edes kypsää. He saivat moitteita siitä, että olivat pistäneet kolmihaaraisen haarukkansa keitinpataan ja syöneet kaiken lihan, mitä haarukan mukana nousi. Kyllästyttyään keittolihaan he alkoivat vaatia lihan grillaamista avotulella alttarilla.

Joos Kastaja opiskeli rabbiksi. Hänen isänsä oli ollut pappi ja siksi Jooskin halusi papiksi. Hän keskusteli Jeshuan kanssa uskonnoista ja miten uskomukset olivat saaneet alkunsa. Nuoret miehet miettivät sitä, miksi maallisille papeille piti kantaa syötävää temppeliin saamatta siitä mitään vastikkeeksi. Sairaudet ja vammaisuus eivät kadonneet mihinkään kantoi temppeliin miten paljon tahansa ruokiaan tai eläimiään. Papit vain lihoivat entisestään. Joos Kastajan aloittaessa pappistyönsä ja nähtyään temppelissä sen kaiken mädännäisyyden, mitä papisto ylipapin johdolla teki, hän jätti työn sikseen. Joos kiersi saarnaten tulevaisuuden tapahtumista ja Jeshuan tulevista hengellisistä (= opiskelun kautta tulevista tiedoista) opetuksista muiden lääkärin ammattiin liittyvien tekojen rinnalla. Joos muutti mielipiteensä hänelle opetetuista uskontoon liittyvistä asioista. Joos Kastaja kuljetti rampoja ja sairaita lääketieteen opiskelijoiden kera Jordanvirtaan puhdistautumaan ja uimaan. Uima-altaina toimivat myös isot puusammiot, joissa oli helppo kannatella vaikeavammaisia. He nauttivat peseytymisestään ja siitä, kun pääsivät omin avuin liikkumaan puiden avulla tai jonkun kannatellessa. Lihakset vahvistuivat vedessä liikkuessa ja ne, joiden jalat olivat surkastuneet jatkuvasta paikallaan olosta alkoivat kävellä uudelleen. Miesten antama ruoka lisäsi lihasten ja luuston kuntoa. Joos Kastaja vei kuolleita katujen varsilta aasikyydillä Jordanvirran alajuoksulle pestäviksi, jotta heidät saatiin kiedottua puhtaina käärinliinoihin ylösnousemusta varten. Heidätkin vietiin kunniallisesti kalliohautaan kolmen päivän suruajan jälkeen. Kaduilta poisviedyt kuolleet kerjäläiset ja raajarikot eivät mädäntyneet ja haisseet kaduilla, eivätkä myöskään levittäneet kulkutauteja.

Joosen sukulainen Jeshuakin vei ruokaa kerjäläisille. Pojat kuljettivat kotoaan Beetlehemistä salaa leipiä anivarhaisella suoraan uunista. Elisabet oli hyväsydäminen ja leipoi tahallaan enemmän leipiä niistä jauhoista, mitä papit antoivat temppeliin tuoduista uhrilahjajauhoista. Elisabet teki pienempiä leipiä papeille ja antoi Jeshualle ja Jooselle vaatteiden alle tuoretta leipää jaettavaksi kerjäläisille. Jotkut papit ihmettelivät tuoreen leivän tuoksua temppeliin tullessaan, kun pojat olivat jakaneet aamun sarastaessa leipiä ennen kuin papit tulivat työpaikoilleen auringon kajon alkaessa kajastaa taivaanrannasta.

Joos Kastaja muutti kokonaan asumaan Jordanvirran tuolle puolen, kumpi puoli sitten lienee ollutkaan. Häntä alettiin kutsua nimellä Joos Kastaja hänen pestessään ja puhdistaessaan virrassa haavoja ja ihottumia. Joos Kastajan koti oli Jordanvirran putousten kupeessa. Putous toimi kuin suihku ja ylhäältä virrannut vesi puhdisti voimallaan haavoissa olleet eritteet, eikä niihin tarvinnut koskea. Jeshua oli mukana vapaaehtoistyössä vapaa-aikoinaan. Joos kertoi ihmisille, että on turha viedä temppeliin viimeisiä ruokiaan ja se on synti, että itse ja lapset kuolevat nälkään papiston takia. Joos vaatetti ja hoiti vanhuksia. Joillakin oli paiseita ja märkiviä haavoja ja heitä Joos auttoi Jordanvirran rannalle ja käski pesemään ja huuhtomaan haavat vedellä. Papiston takia köyhtyneet alkoivat syödä itse ruokiaan ja kuntoutuivat niin, että kykenivät jälleen työntekoon.

Saddukeusten kysyessä Joos Kastajalta, miksei hänellä ollut vaimoa hän sanoi, että hänellä oli ollut aina elämässään huono arpaonni. Hän meni arpajaisiin, muttei hyväksynyt saddukeusten tapaa, eikä siksi vienyt sinne sauvaansa ja valitti aina arvonnan jälkeen, ettei taaskaan onni suosinut. Joos Kastajalla oli vaimo ja lapsia.

Paavali Damaskoslainen jatkoi Johannes Kastajan työtä Jordanvirralla. Kyttyräselkäiseen mieheen ei kiinnitetty huomiota hänen kävellessään köyhien ja kerjäläisten tykönä. Hän maksoi rahalla monelle rammalle kyydin Jordanvirralle. Lyhytkasvuisuuden ja kyttyrän takia vanhemmat piilottelivat häntä ja pukivat kerjäläiseksi. Paavali oli upporikas mies ja hän haki salaa rahaa kotoaan ruokkien köyhiä ja nälkiintyneitä. Pienet lapset olivat lähellä hänen sydäntään. Hän maksoi veroja muiden puolesta publikaaneille, etteivät verojen takia köyhtyneet menettäneet tilaansa. Paavali Damaskoslaista ja monia muita köyhien hyväksi työskennelleitä ei ole mainittu Raamatussa, sillä heitä ei arvostettu vammaisuutensa takia.

"Ei kynitty kana kauas lennä!" oli Joos Kastajan lempilausahdus.

Codex Sinaiticuksessa Johanneksen kolmiosainen evankeliumi kertoo Johannes Kastajasta, eikä evankelista Johanneksesta kuten nykyisessä Raamatussa. Codex Sinaiticus on maailman vanhin lähes kokonaan säilynyt Raamattu n. v. 300-350 jaa.


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen