JESHUA LAPSENA

Neitsyt Marian vanhemmat olivat Joiakim ja Anna. Joiakim oli rikas mies ja kotoisin Galilean Beetlehemistä. Hänen vaimonsa Anna kuului Daavidin sukuun. Heidän kotinsa sijaitsi Sepforiksessa. Talo on edelleen samalla paikalla. Joiakim ja Anna eivät saaneet millään lasta aikaiseksi, mutta Hengen eli papin vierailtua kerran Annan tykönä hän alkoi odottaa lasta. Anna synnytti 9 kk:n kuluttua tyttären 9.9.15 eKr. Salome antoi tytön imetettäväksi. Kun Mooseksen lakien mukaiset 14 päivää olivat kuluneet synnytyksestä, tytölle annettiin nimi Maria tätinsä mukaan.

Neitsyet saattoivat 3 vuoden ikäisen Marian temppeliin. Tytöt kantoivat soihtuja lapsen läheisyydessä matkalla ja veisasivat ylistyslauluja. Perillä soihdut laitettiin temppelin seinustoille. Papit laittoivat tytön istumaan alttarin kolmannelle rapulle. Marialla oli tylsää ja yllättäen hän nousi kuultuaan harpunsoittoa ja alkoi tanssia. Sitten tyttö nousi ilman apua rappuja pitkin ylös. Rappuja oli kaikkiaan 15. Kun tyttö tuotiin temppeliin, hänet laitettiin istumaan sille rapulle, minkä ikäinen hän oli. Joiakim ja Anna lähtivät. Mariasta oli kaikki jännittävää aluksi, mutta kun hän huomasi, ettei vanhempia ollut missään hän alkoi itkeä sydäntäsärkevästi.

Vuodet kuluivat ja Maria täytti 12 vuotta ja kuukautiset alkoivat. Papit sanoivat, ettei Maria saa enää tulla kaikkein pyhimpään, sillä kuukautisissaan oleva nainen tai viaton tyttö saastuttaisi koko temppelin. Temppelin ylipappina oli Sakarias, jonka silmien eteen ilmestyi kirkas valo kesken rukouksen. Valosta kuului kuiskaava ääni näin sanoen: "Lähetä sanansaattajat matkaan ja kokoa yhteen ne kansasta, jotka ovat ilman vaimoa." Sanansaattajat = enkelit kulkivat läpi Galilean soittaen merkkitorvea temppeliin kokoontumisen merkiksi. Beetlehemin Joosef heitti kirveensä maahan ajatellen juosta joutuin kuuntelemaan, mitä sanottavaa sanansaattajilla oli. Kuultuaan läähättäviltä sanansaattajilta, että yhdellä neitsyellä olivat kuukautiset alkaneet ja hänet voisi ottaa vaimoksi Sepforiksen temppelistä, Joosef lähti matkaan. Joosefin sauva nousi ensimmäsenä arpajaiskasasta. Joosef kieltäytyi ottamasta tyttöä mukaan, mutta Sakarias sanoi Joosefille, että hänen on otettava tyttö mukaan ja kihlattava hänet.

Maria kuuli äänen, joka sanoi: "Minä tiedän, että tulet raskaaksi minusta Hengestä. Seuraan sinua kaikkialla ja kaikkialle." Ääni jatkoi: "Älä pelkää Maria ääntä. Sinun on lähdettävä Sakariaan ja Elisabetin luokse." Maria koputti varovasti oveen. Elisabet kuuli koputuksen ja noustuaan pudotti sylissään olleen taljan maalattialle. Se likaantui. Elisabet riensi kiirehtien ovelle ja hämmästyi suuresti. Elisabet ja Sakarias ilahtuivat vieraastaan.

Marian tultua auttamaan Elisabetia raskausajan loppupuolella, hänelle ilmoitettiin unessa, että hän tulisi raskaaksi eri tavoin kuin Elisabet. Maria kyseli, synnyttäisikö hän kaikkien naisten tavoin? Maria kysyy vanhojen tekstikäännösten mukaan, tuleeko hän raskaaksi ihmisten tavoin? Tällä tarkoitetaan sitä, että Maria tahtoi tietää, meneekö hän naimisiin tavallisen työtätekevän ihmisen kanssa ja saako hän tälle lapsen. Gabriel, kuninkaan sanansaattaja vastasi hänelle, että hän tulee raskaaksi pyhästä hengestä eli ylipapista, eikä tavallisesta maallisesta ihmisestä.

Tämä Maria joka kyselee raskaaksi tulostaan on Marian äidin Annan sisko Maria, jota tässä tarkoitetaan, eikä suinkaan nuori neitsyt Maria.

Maria lähti hakemaan vettä kaivolta ja tällä reissullaan hän kaatui lyöden päänsä. Henki eli Galilean Beetlehemin temppelin pappi auttoi häntä. Tyttö lähti Joosefin perheen luo.

"...ja keisari Augustukselta tuli käsky niinä päivinä, että koko kansa oli verollepantava..." Augustus halusi hallintokaudellaan muuttaa Rooman valtakunnan käytäntöä, jossa väestömäärät arvioitiin kultakin alueelta. Augustus tahtoi tietää tarkan väkimäärän ja hän antoi määräyksen, että koko alueelta oli saatava paikkansa pitävät vero- että väestöluettelot. Tarkkojen lukujen saamiseksi kaikkien piti ilmoittautua henkilökohtaisesti. Keisari Augustukselta tuli käsky niinä päivinä verollepanosta, jolloin Maria ja Joosef viettivät 3½ vuotiskihlajaisiaan. Elettiin keisarin vuotta 30. Keisarin vuosi tarkoitti keisarina olo vuotta, eikä ajanlaskua. Juudea oli vielä nimellisesti itsenäinen kuningaskunta, eikä Rooman valtakunnan provinssi, joten verollepano ei koskenut sitä. Herodes Suuri oli kuninkaana. Joosefin ja Marian lähin paikka oli Galilean Beetlehem, joka kuului Syyrian provinssiin. Lisää asiaa Quiriniuksesta ja verotuksesta PSARIssa.

Marian aika tuli synnyttää ja hän synnytti Galilean Beetlehemissä. Lapsi syntyi luolassa, koska Maria ja Joosef eivät mahtuneet majataloon sen ollessa täynnä verollemenijöitä. Jeshuan syntymän aikaan koko Juudean alueella kuninkaana oli Herodes Suuri. Hannas ja isä Kaifas olivat ylipappeina. Teksteissä esiintyy salaperäinen Simon Bar Kaifas. Lieneekö hän ollut se ylipappi Kaifas, joka nuhteli Mariaa ja Joosefia. Hän saattoi olla Joosef Bar Kaifaksen veli. Jos Kaifas olisi ollut Joosef Bar Kaifaksen isä, hänen nimensä olisi pitänyt kirjoittaa teksteihin Kaifa, eikä genetiivimuodossa Kaifas!

PAKO EGYPTIIN

Joosefin nukkuessa hänelle ilmestyi unessa Henki, joka sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin."

KUOLLUT KALA HERÄÄ HENKIIN

Jeshua haki suolatun kuivan kalan leskirouvan ruokavarastosta ja otti elävän kalan toisesta kulhosta ja vaihtoi kalat käsissään. Kukaan ei huomannut vaihtoa. Hän sanoi kalalle: "Heitä suolasi pois, mitä sinussa on ja mene veteen." Sitten hän molskautti elävän kalan kulhoon. Se oli hetken aloillaan lähtien yllättäen uimaan. Naapureiden nähtyä tämän, he menivät kertomaan siitä Marialle ja leskelle luultuaan pojan tehneen ihmeen. Leski suuttui kepposesta ja antoi lähtöpassit Joosefille, Marialle ja Jeshualle. Ihmiset juoruilivat kauan kuolleelle kalalle tapahtuneesta ihmeestä.

KIIPEILYN VAARAT

Jeshuan ollessa vajaa 3 vuotias hän putosi pöydältä. Hän nousi ylös alahuuli hiukan väpättäen ja totesi urheasti: "Uhuh...huh! Äiti, anna pusu!" Jeshua oli kova kiipeilemään kurotellen ja tavoitellen sitä, mikä oli pistetty piiloon, ettei hän saisi sitä ja loukkaisi itseään.

KIEKONHEITTOA

Herättyään eräänä aamuna Jeshua lähti kaivolle pesulle. Hän näki maassa pyöreähkön savikiekon. Hän pyörähteli kiekon kanssa kuin oli nähnyt joidenkin miesten tekevän. Pyörähdeltyään aikansa hän nakkasi kiekon käsistään. Se osui vaakasuoraan puunrunkoon ja kuului valtaisa räsähdys. Puu katkesi kahtia ja sen katkeaminen aiheutti valtavan kaakatuksen pesijänaisten joukossa. Kukaan ei ymmärtänyt, mistä rasahdus johtui. Kiekko pöllähti jonnekin puun taakse ja se jäi saviseen maahan. Puun takaa maasta kömpi ylös likapölyn peittämä mies. Hän puisteli tomua pois vaatteistaan naama punasaven peitossa. Pesijät ja Jeshua nauroivat miehen hassunnäköistä olemusta.

MAKEAT NAURUT

Katkelma tapahtumasta Egyptissä. "Näin, että nälkäiset linnut tappelivat ruuasta ja tapellessaan ne tipahtivat yhtä aikaa syliisi!", Jeshua sanoi. Hän näytti käsiään opettajalle ja sanoi: "Katso käteni ovat täynnä keräämiäni viljanjyviä, joita linnut yrittävät käydä noukkimassa käsistäni ja ne pelkäävät lennellessään! Ne taistelevat ruuasta, että saisivat osansa kuten äsken seinustalla, jossa on toukkia saviseinään piiloutuneena.

MITEN LINNUT LENTÄVÄT

Katkelma Egyptistä lähdöstä. Jeshua katseli usein taivaalle ja häntä kiehtoi lintujen lento ja kaartelu. Hänellä oli pienenä poikana valtava kaipuu jonnekin yläilmoihin. Jeshua ihmetteli pilviä ja tähtiä. Pienen pojan päähän ei mahtunut millään ajatus, miten linnut pysyivät ilmassa ja pystyivät lentämään. Hän muotoili savesta lintuja ja eläimiä. Hän sai ne eloon vilkkaan mielikuvituksen ja isänsä Ruuben Hengen (papin) avustuksella. Henki (pappi) Jeshuan oikea Isä, ilmestyi Marialle ja sanoi: "Ota lapsi ja palaa juutalaisten maahan Egyptistä, sillä ne ovat kuolleet, jotka etsivät ja vainosivat lapsesi henkeä."

JESHUAN LEIKIT

Kishoninpuron matalimmalla kohdalla virtaus oli pientä ja lapset leikkivät usein siinä. Jeshuan ollessa 5-vuotias hän patosi puron ja odotteli, kunnes samea vesi muuttui kirkkaaksi. Hän kaivoi törmältä punasavea sekoittaen veteen. Savikakuista hän muotoili 12 pikkulintua. Eräs nainen lähti kiireen vilkkaa Joosefin luo kertomaan, että lapset leikkivät sapattina purolla. Lisää kirjassa.

JESHUAN TAIVAALLINEN ISÄ

Leikkiessään 6-vuotiaana pihalla Jeshuan eteen ilmestyi tummavaatteisia saddukeuksia, jotka kyselivät pojalta, kuka olet ja missä on poika, jonka puhuttiin tekevän ihmeitä. Jeshua vastasi: "Mitä te täällä teette ja kyselette? Menkää sinne, missä taivaallinen Isänikin on! Kysykää Häneltä ja saatte vastauksenne!" Sanottuaan sen poika jatkoi leikkejään juosten toisaalle pihamaalla heitellen savikokkareita. Ne jättivät hauskan pölypilven osuessaan puuhun. Maria ihmetteli joskus sitä, mistä kummasta hänen pyykkinsä olivat saaneet pölykerroksen. Pojalle ei tullut mieleen, että märät pyykit likaantuisivat savipölyn tarttuessa kosteisiin vaatteisiin.

KIRVES JALASSA

Jeshua kuuli jonkun huutavan tuskissaan. Naapuruston nuori mies oli pilkkomassa puita ja kirves oli pudonnut jalalle. Pohkeessa oli syvä haava. Jeshua-lapsi tunkeutui joukon läpi miehen luo tarttuen tätä jalkaan. Hän asetti 2 suurta puunlehteä haavaan ja painoi kämmenellä. Haava umpeutui. Jeshua nosti jalan koholle. Hetken kuluttua jalka oli sen näköinen, ettei siihen oltu ikinä lyöty. Jeshua sanoi: "Nouse ylös, pilko puu ja muista minua!" Väki sanoi: "Totisesti Pyhien Henki on varmasti tässä nuoressa lapsessa, sillä hän teki suuren ihmeen."

NEUVOKAS POIKA

Kerran Maria sanoi Jeshualle: "Mene hakemaan vettä." Kaivolla oli väentungos ja siksi saviruukku tipahti ja hajosi. Poika otti yltään viitan levittäen maahan ja taittaen nahkaviitan leilin muotoon ja täytti vedellä. Poikaa paleli ilman viittaa, mutta hänestä vesi oli tärkeämpi kuin palelu.

PELTOTÖITÄ

Kylvämisen aika oli tullut. Jeshua ei tiennyt lapsuusaikanaan, että Joosef ei ollut hänen oikea isänsä. Jeshua ei tiennyt, että isä oli maallinen pappi eli temppelin Ruuben pappi. Maria ja Ruuben Henki olivat sopineet Joosefin kanssa salailusta, jottei puhelias lapsi paljastaisi syntyperäänsä. Joosef alkoi kylvää vehnää. Jeshuakin halusi kylvää, mutta vain yhden siemenen verran, josta kasvaisi vehnäntähkä. Viljan kypsyttyä nuori poika niitti oman tähkänsä ja pui sen isänsä avustuksella. Joosef vei viljanjyvät jauhettaviksi Sepforiksen viljamyllyihin. Aasit kiersivät kehää ja jauhinkivet jauhoivat viljan. Tarinan mukaan Jeshuan tähkä oli niin satoisa, että siitä tuli 100 leipää.

Joosef keräsi talteen maahan tippuneita viljanjyväsiä vilja-aitan ympäriltä ja ruokki niillä Jeshuan kanssa taivaan linnutkin, jotka lentelivät nälkäisinä ympärillä isona parvena.

ILKOSILLAAN

Lauma ipanoita leikki risukasassa. Heistä oli hauskaa hypätä tasajalkaa risujen päälle, jolloin ne katkesivat kovaäänisesti rasahtaen. Jeshuan vaate jäi kiinni risuun ja repesi. Muutkin kiinnittivät omat vaatteensa risuihin ja ne repeytyivät pitäen hauskaa ääntä. Pojat nauroivat kaksin kerroin ilkosillaan. Kotona ei enää naurattanut yhtään, kun vanhemmat kiukustuivat revityistä vaatteista!

YHTEENTÖRMÄYS

Joku juoksi törmäten Jeshuan olkapäähän ja hän ärjäisi: "Et tule pääsemään ikinä perille, minne olet matkalla ja minne sinulla oli noin kiire. Sille joka ryntäilee katsomatta eteensä käy ennen pitkää huonosti ja matka katkeaa ennen kuin pääsee perille. Hengellisessä elämässäkin pitää toimia samoin ja katsoa eteenpäin tulevaisuuteen kiirehtimättä."

RIKKAAN MIEHEN PETI

Jeshuan kasvatti-isä Joosef oli kirvesmies. Eräs rikas mies pyysi Joosefia tekemään vuoteen, siksi hän etsi sopivia puita. Sänkyyn tarvittiin 2 kantavaa pitkää puuta, mutta Joosefilla oli vain yksi pitkä puu. Toinen kantava puu oli lyhyt, eikä Joosef tiennyt, mitä pitäisi tehdä. Jeshua sanoi: "Laita maahan kaksi palaa puuta ja seiso toisessa päässä. Laitetaan pitkä puu vierelle ja mittaillaan vähän." Joosef teki työtä käskettyä ja seisoi lyhyen ja pitkän puun päällä. Jeshua otti toisesta lyhyemmästä puusta käsin kiinni ja venytti puut yhtä pitkiksi.

KOULUUNMENO

Maria ja Joosef miettivät, mikä koulu olisi sopivin Jeshualle. Hän oli 8 vuotias ja hänet piti laittaa kouluun. Hän osasi lukea arameaa, kreikkaa ja hepreaa. Matikkapää oli vähän kehno. Poika ei osannut kunnolla yhteen- ja vähennyslaskuja. Sen huomasi siitä, kun Maria antoi pojalle hunajakakkuja vietäväksi Joosefille sanoen, että anna näistä isälle 2 ja ota itse yksi, niin Joosef sai vain yhden ja poika 2. Joosefin ihmetellessä, että miksi hän sai vain yhden kakun tai vain murukasan, Maria kysyi asiaa pojalta. Jeshua vastasi aina, ettei tiennyt miksi, koska oli niin pieni. Vaikeammat laskut sujuivat leikiten.

OPETTAJA SAKKEUKSEN TAPAUS

Sakkeus tuli Joosefin luo ja tokaisi: "Sinulla on viisas lapsi noin tyhmäksi mieheksi. Tuo hänet kouluuni, että voin opettaa hänet lukemaan ja kirjoittamaan. Hän oppisi varmasti nopeasti laskemaankin. Opetan hänelle kaiken sen, mitä kirjoitettu on. Sakkeukselle ja Jeshualle tapahtui yhtä ja toista koulussa. Sakkeuksesta tuli tarinankertoja vanhemmiten.

UUSI OPE ZACCHAEUS

Uusi opettaja ilmestyi opettamaan lapsia. Hänen nimensä oli Zacchaeus ja hän oli kotoisin Kreikasta Korfulta. Kun Joosef ja Maria pienen lapsensa kanssa tulivat takaisin Egyptistä Juudeaan, he olivat tavanneet matkalla miehen. Hän oli lukenut ja oppinut mies. Zacchaeus matkusti Joosefin ja Marian kera laivamatkan Aleksandriasta Niilin toiselle puolelle jatkaen jalan yli 130 km matkan Galileaan. Zacchaeus oli opettanut Jeshualle kreikkalaisia lauluja ja kertonut tarinoita. Opettaja puhui tuntitolkulla menneisyydestä ja Jeshua oli haltioissaan, kuten kuka tahansa sen ikäinen kertomuksista ja tarinoista elävästä elämästä.

TAJUTON POIKA - ZENO

Jeshua leikki talon toisessa kerroksessa. Yksi lapsi putosi keskeneräisen talon rakenteilla olevasta huoneen ikkunasta. Lapsi meni tajuttomaksi muksahdettuaan selälleen. Lapset lähtivät juoksemaan livohkaan paeten paikalta. Jeshua jäi yksin. Tajuttoman pojan vanhemmat juoksivat paikalle alkaen syyttää Jeshuaa. Jeshua seisoi vielä ylhäällä turvallisen matkan päässä raivoavista vanhemmista. Hän laskeutui tikapuita alas ja meni lapsen viereen. Hän huusi kovalla äänellä: "Zeno, nouse ylös siitä ja kerro heitinkö minä sinut alas?" Mitenkähän tarina jatkuu...

MYRKKYKÄÄRME RISUKASASSA

Kun Jaakob keräsi risukimppuja, käärme pisti häntä käteen ja nivusiin. Se sähisi risujen seasta ja kurottautui vielä Jaakobia kohti pistääkseen. Käärme oli myrkyllinen ja sen puremaan kuoli. Vastamyrkkyä ei ollut. Jaakob pelästyi ja harmitteli varomattomuuttaan. Mitenkähän Jaakobin kävi?

TAJUTON PIKKUPOIKA

Jeshualle tuli tieto, että naapurin poika oli mennyt tajuttomaksi. Vanhemmat olivat voimattomia lapsen sairauden edessä. Joosef ja Jeshua kiirehtivät naapuriin ja näkivät äidin itkettyneet kasvot. Henki ohjasi Jeshuan lapsen luo ja tarttui Jeshuan käteen siirtäen sairastuneen rinnan päälle. Jeshua sanoi: "Minä sanon lapsi, älä kuole vaan elä ja ole vielä äitisi ilona." Paranikohan lapsi?

JESHUA PARANTAA TYÖMIEHEN

Joosefin työmaalla vanhempi kirvesmies sai sairauskohtauksen. Hän tuupertui tajuttomana ja kaikki muut keskeyttivät työnsä. Joosef juoksi kotiin hakien poikansa paikalle. Jeshua tarttui oitis miestä käteen huutaen: "Mies minä sanon sinulle, nouse ja tee työsi!" Mies avasi silmänsä ja nousi pystyyn. Ympärille kerääntynyt ääneen päivitellyt väki totesi: "Tämä lapsi on pyhyydestä tullut, sillä hän on pelastanut monia ihmissieluja kuolemalta ja hänellä on voima ja valta pelastaa kaikki, jotka hän haluaa." Kaikkia ei ole tarkoituksenmukaista parantaa.

PÄÄSIÄISJUHLA

Jeshuan vanhemmat menivät joka vuosi Sepforikseen pääsiäisjuhlille. Pääsiäinen oli 7 päiväinen juhla ja alkoi illalla 14. päivänä Nisukuuta. Ne, jotka eivät päässeet pääsiäisen viettoon tammikuussa, jos olivat matkoilla tai syötyään väärinlaitettua eläimen lihaa ollen näin saastunut, saivat viettää pääsiäisjuhlaa toisen kuun 14. päivänä. Jeshuan ollessa 12 vuotias Beetlehemin Joosef ja Maria vaelsivat tapansa mukaan Sepforikseen pääsiäisjuhlille. Maria ja Joosef eivät huomanneet juhlilta lähtiessä, että heidän poikansa Jeshua jäi temppeliin keskustelemaan pappien ja oppineiden kanssa. Löysivätkö Maria ja Joosef poikansa?

Jeshuan ajan koulurakennuksista ja luokkahuoneista on arkeologisia tositeita. Synagoogassa oli pieniä huoneita, joissa opiskelijat istuivat opettajan johdolla. Huoneissa oli välillä yksi välillä useaampi oppilas. Kielten puhuminen ei riittänyt, vaan lukutaito ja kirjoitustaito olivat kaikki kaikessa. Kirjoittaminen oli aluksi etanan vauhtia. Jeshua pohti usein hepreaa kirjoittaessaan, olivatko pisteet kirjaimia vai kärpäsen kakkoja. 


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen