LUOMISKERTOMUS

"Alussa loi Jumala taivaan ja maan ja maa oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä ja Jumalan Henki liikkui vetten päällä. Ja Jumala sanoi:"Tulkoon valkeus!" ja valkeus tuli ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä ja Jumala erotti valkeuden pimeästä. Jumala kutsui valkeuden päiväksi ja yön yöksi. Tuli ehtoo ja tuli aamu, ensimmäinen päivä. Ja Jumala sanoi, että tulkoon taivaan vahvuus vetten välille erottamaan vedet vesistä. Jumala teki taivaanvahvuuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanvahvuuden alla, vesistä, jotka olivat taivaanvahvuuden päällä, ja tapahtui niin..."

= Alussa mies rakensi laivan ja siihen taivaan = katon ja maan eli laivan alaosan; kannen ja laipion. Jumalan Henki oli vetten päällä = mies lähti pimeällä veneellään Niilin suistosta. Hän totesi tulkoon valkeus sytyttäen lasiseen öljylamppuun valon. Valkeus tarkoitti myös päivää ja pimeys yötä. Vettä tuli kaatamalla ja mies ajatteli rakentaa taivaanvahvuuden = katoksen rantauduttuaan. Toisena päivänä mies jatkoi luomistyötään eli rakentamistaan. Sateen lakattua mies alkoi muokata maata, kylvää siemeniä ja istuttaa hedelmäpuita. Katon valmistuttua mies ripusti lasiset varrelliset lamput kattoon, joita käytettiin yleisesti. Karthagolaiset olivat keksineet lasin ennen kuin miehestä tuli uudisasukas. Lamput valaisivat koko lattian. "...ja hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeästä!" = mies näki tehdä töitä myös pimeällä. Jumala oli rakentanut asumuksen kukkulalle. Luotuaan katseensa merelle hän näki kalojen polskivan ja lintujen lentelevän. Hän oli viritellyt ansoja ja kesytti eläimiä kotieläimiksi. Mies kosiskeli tyttöä sanoen: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme ja vallitkoot he meren kalat, taivaan linnut, karjaeläimet ja koko maan matelijat, jotka maassa matelevat." = Mies ehdotteli perillisten tekoa, jotka vuorostaan hoitaisivat tilaa perintönään. Luomiskertomuksen päivät eivät kerro, mitä luotiin, vaan kuinka kauan kesti tehdä kutakin työtä. 1. luomispäivä = merelläolo ennen maihinnousua. 2. luomispäivä = mieheltä meni 2 päivää kylvöön. 3. luomispäivä = asumuksen rakentamiseen kului 3 päivää. Kirjoituskieli oli kehittynyt jo pitkälle luomiskertomusta kirjoitettaessa. Jumala ei luonut Maapalloa 7 päivässä, vaan aikahorisontin mukaan aikaa kului yli 14 miljardia vuotta.

Alussa ei ollut aikaa, eikä tilaa. Mitään ei ollut. Energiaa oli loputtomasti. Se muodosti singulariteetin, jonka tiheys oli ääretön ja se sisälsi kaiken energian, mitä maailmankaikkeudessa on. Jostakin syystä tapahtui valtaisa energiapurkaus, joka loi ajan ja tilan, joka laajenee edelleen. Energia levisi epätasaisesti. Maailmankaikkeudella ei ole keskustaa, eikä reunaa. Ensimmäisten sekuntien ajan lämpötilan ollessa noin miljardi astetta atomien osaset lentelivät ympäri avaruutta. Kaksi minuuttia alkuräjähdyksestä syntyivät atomiytimet. Tapahtui terminen ydinfuusio eli korkeassa lämpötilassa atomien osaset kiinnittyivät toisiinsa. Lämpötilan laskiessa 3 000 asteeseen protoneita ja neutroneita sisältäneet atomiytimet vetivät ympärilleen elektroneja. Lämpötilan laskiessa edelleen muodostui kevyempiä kaasuja kuten heliumia ja vetyä. Muutaman sadantuhannen vuoden ajan maailmankaikkeus oli laajenevaa ionisoitunutta kaasua, jota voi kutsua plasmaksi. Kun siinä ei ollut enää jäljellä vapaita elektroneja, eikä muitakaan jäämiä alkuräjähdyksestä, pääsivät fotonit virtaamaan vapaasti. Avaruudesta tuli kirkas ja läpikuultava. Aurinkommekin on tähti. Alussa sen kaasu- ja pölypilvi pakkautui pallomaiseen muotoon hehkuen himmeää valoa. Lämpötilan jäähtyessä valtaisa kaasupallo luhistui painovoimaansa. Sen ytimessä alkoi fuusioreaktio ja syntyi ydinreaktiomaisia energiapurkauksia. Aurinkoa ympäroivistä kaasu- ja pölypilvistä muodostuivat samanaikaisesti sitä kiertävät planeetat eli se loi vaipastaan omat planeettansa. Siitä lähtevä säteily on ollut edellytyksenä kaikelle maan elämän kehitykselle!


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen