ROOMALAISET JA JUUTALAISET

Roomalaisten kylpyhuone oli laitettu käymälän yläpuolelle, joten kylpyvesi valui käymälän läpi ja huuhtoi jätteet viemäristöön. Marmorisen istuinosan keskellä oli pieni aukko. Roomalaiset laittoivat orjan istumaan jääkylmän marmorin päälle tunniksi ennen kuin itse menivät vessaan. Putkistot olivat sen verran suuria, että kun ne tukkeutuivat, laihin palvelija tungettiin avaamaan viemäriä. Orjan kuollessa viemärikaasuihin tai juuttuessa viemäriin kuollut vedettiin ulos ja laitettiin uusi tilalle. Takamus siistittiin kepin päässä olleella sienellä. Roomalaiset eivät kököttäneet yksin käymälässä, vaan istuivat kulmittain rivissä. Vessareissut kestivät tunteja. Vessan keskellä oli orkesteri soittamassa musiikkia.

Saddukeukset hoitivat linnakkeiden pappistehtävät toimittaen rukous- ja hartaushetket siunaten sotilaat. Papit eivät halunneet siunata ympärileikkaamattomia roomalaisia. Sotilaaksi haluava ei saanut olla ammatiltaan kokki tai näyttelijä. Hänen piti osata leipoa leipänsä ja tehdä ruokansa. Sotilas sai palkakseen rahaa ja suola-annoksia. Englannin kielen palkka-sana salary on tullut Rooman valtakunnan suolapalkka-sanasta salarium. Sotilaat saivat lisäpalkkaa ryöstelemällä 3 päivää valloittamaansa aluetta.

Saddukeusten uskonto juontuu kuningas Daavidin ylipapista Sadokista, jonka nimestä uskonnon nimi tulee. Sadok perusti uskonnon n. v. 1 000 eaa. Suku oli hyvin rikas ylimystösuku ja ajatusmalliltaan hellenistijuutalainen. He kannattivat vakaita oloja ja vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää. Se pohjautui Mooseksen lakeihin. Ristiriitoja aiheuttivat roomalaiset miehittäjät omine lakeineen. Sadok piti kovia grillijuhlia, joista uhriuskonto kehittyi. Kun alttarille laitetut lihat loppuivat kesken, ylipappi Sadok keksi, että pyydetään ihmisiä tuomaan uhrilahjaksi ruokaa, jolloin heillä olisi aina syötävää. Väelle sanottiin heidän saavan syntinsä anteeksi uhreilla. Uskonto levisi kaikkialle. Saddukeukset elivät tätä hetkeä, eivätkä tunnustaneet Henkiä, Sanansaattajia tai Pelastajan odotusta. He uskoivat kuolemanjälkeiseen ylösnousemukseen kolmantena päivänä, jolla tarkoitettiin kuolleen viemistä kolmantena päivänä taivaaseen = vuorelle kalliohautaan. "Nousi taivaaseen" = kuollut kuljetettiin kalliohautaan. Saddukeusten yksi sanonta oli "ihminen maatuu, mihin kaatuu".

Essealaiset olivat karkotettuja juutalaisia, jotka asuivat erämaassa luostariyhteiskunnassa. Nimi essealaiset juontaa juurensa Jeesus Ha-Notzriin, jonka etunimestä Iesus essealaiset muodostui. He eivät hyväksyneet roomalaisia miehittäjiä, eivätkä äärijuutalaisia. Heidän mielestään ylipappi valittiin aina väärin perustein. Essealaiset noudattivat Mooseksen lakeja, kuten muutkin juutalaisryhmittymät, mutta heillä oli lisäksi omat rituaalit. Essealaiset viettivät kurinalaista, sääntöjen ja tiukan arvojärjestyksen määräämää yhteiskuntajärjestelmää. Romalaislegioona 10:n tuhosi v. 68 jaa. Qumranin luostariyhteisön.

Fariseukset opettivat synagoogissa lakiuskontoa. He uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään, kuolleiden ylösnousemiseen, Henkiin ja Enkeleihin. Heilläkin ylösnousemus kolmantena päivänä saattoi tarkoittaa kalliohautaamista. He uskoivat Jumaliin (= tottelivat, mitä kuninkaat sanoivat) odottaen Pelastajan saapumista. Fariseusten mielilausahdus oli: "Kun ihminen kuolee, hän nousee ylös!" Heidän toinen sanontansa oli: "Kun kuolet jää siihen!" Saddukeukset ja fariseukset kilpailivat keskenään sanonnoista ja siitä, kuka oli paras vitsinvääntäjä. Heillä oli kova kilpailu siitä, kuka antoi eniten uhrilahjoja. He vihasivat yhdessä publikaaneja, joille ei annettu hyviä paikkoja temppelissä, vaan sysättiin seinänvierustoille ja pylväiden taakse. Fariseukset halusivat saddukeusten tapaan noudattaa Mooseksen lakeja ja perinnäissääntöjä kirjaimellisesti. Tosin kumpikin ryhmittymä muunsi lait itselleen paremmin sopiviksi. Fariseukset eivät hyväksyneet päivittäisiä eläinten uhrirituaaleja. Molempia ryhmittymiä Jeshua kutsui ulkokullatuiksi ja tekopyhiksi. Ryhmät olivat toistensa vastustajia. Fariseuksilla oli Mooseksen lakien lisäksi suullinen laki, jota noudatettiin kirjallisten lakien ohella. Heidän mielestään pyhyys ja puhdistautuminen kuuluivat arkielämään, eikä vain temppeliin ja papeille. Fariseukset tulkitsivat Mooseksen lakeja kirjaimellisesti ja opettivat lakia temppeleissä ja synagoogakouluissa.

Publikaani oli jossain Rooman valtakunnan virassa saaden työstään palkkaa. Publikaanien tehtävänä oli veronkanto, kaivostoiminnan ylläpito ja laidunmaiden hoito. He olivat pääsääntöisesti juutalaisia, joten roomalaiset olivat ulkoistaneet tehtäviään jo tuolloin. Rooman valtakunta sai tuloja veronkannosta sekä muita maksuja maaveroista ja kauppatulleista. Publikaaneista ei pidetty heidän kerätessään ylimääräisiä verotuloja itselleen.

Temppeli oli elämän keskus. Siellä pohdittiin kaikki mahdolliset asiat läpikotaisin. Ihmisten piti kertoa papistolle kaikki tekemänsä. Temppelin uloin alue oli pakanoiden esipiha, jonka sisäosaan oli rakennettu muurin erottama temppelialue. Tälle alueelle eivät päässeet kuin juutalaiset. Jos joku muu meni kielletylle alueelle, rangaistuksena oli kuolemantuomio. Pakanoiden esipiha oli jaettu myös kahteen osaan, jossa uloin osa oli naisten esipiha ja seuraavana miesten esipiha. Uhrialttarin luokse saivat mennä vain papit. Uhrialttarilla suoritettiin päivittäin eläinten uhraus. Temppelialueen sisempää esihuonetta sanottiin pyhäksi. Esihuoneen pöydällä oli 7-haarainen kynttilänjalka, pöytä uhrileiville ja alttari. Pyhän ja kaikkein pyhimmän erotti toisistaan verho. Ylipappi ainoastaan sai mennä sinne kerran vuodessa suurena sovituspäivänä uhraamaan koko kansan puolesta. Kaikki synnit sai silloin anteeksi. Pakanoiden esipihalla oli kauppiaita, joilta sai ostaa vaikka uhrattavaksi tarkoitetun eläimen. Rahanvaihtajat vaihtoivat ulkomaisen rahan hopeasekeleihin, joilla maksettiin temppelivero = didrakhmon = 2 drakmaa = 33 snt.

Papiston lisäksi temppelissä työskenteli leeviläisiä huolehtimassa musiikista, vartioinnista ja puhtaanapidosta. He eivät osallistuneet uhritoimituksiin. Mooseksen laki velvoitti uhraamaan päivittäin. Juutalaiset uhrasivat puhdistautuakseen, kiittääkseen ja välillä kaikkien puolesta. Juutalaisten mielestä ihmisen eritteet olivat epäpuhtaita. Jos mies päästi valloilleen eläimelliset halunsa ollen yhdynnässä, hänen piti uhrata eläin puhdistautuakseen tekemästään synnistä. Papeille piti kertoa tarkkaan puhdistautumisrituaalissa, missä asennossa ja miten oli suoriutunut yhdynnästä. Papit ottivat viiniä kuunnellen tarkkaan, mitä oli tapahtunut. Uhreina käytettiin lampaita tai kyyhkysiä. Lisäksi oli jauhoja, viiniä tai muuta ruokaa. Lampaan kurkku viillettiin auki ja veri kerättiin astiaan ja roiskittiin uhrituleen. Nahan alla ollut rasva poltettiin uhritulessa. Vuota ja osa lihasta otettiin talteen, sillä papit ja neitsyet saivat ruokansa uhrattavaksi tuoduista eläimistä. Loput annettiin tuojalle, joka söi lihan perheineen.

Polttouhriksi sanottiin kokonaisena poltettavaa eläintä, jolta poistettiin suolet, veri ja nahka ennen uhrausta. Nahasta ommeltiin esinahkoja eli päällysliivejä.

Juutalaisten tärkein kokoontumispaikka oli synagooga. Siellä hoidettiin oikeudenkäynnit, opetus, köyhäinhoito ja paikkakunnalle muualta tulleiden majoitus. Synagooga oli arvostettu paikka ja se sijoitettiin yleensä kolmanneksi korkeimmalle paikalle palatsin ja temppelin alapuolelle kukkulalle taivasten valtakuntaan. Tuomitut astuivat alas tuonelaan eli kävelivät alempana rinteessä olleeseen syngoogaan, jossa saivat kuulla tuomionsa. Erilaiset ryhmittymät pitivät synagoogassa ammattikokouksia. Ensimmäiset kristityt julistivat uskontoaan synagoogassa, jossa Jeshuakin aloitti inhimillisen ajattelutavan julistamisen. Mitä juutalaiset tekivätkin, he kävivät siunauttamassa asian temppelissä. Puhtaussäännösten mukaan miehen oltua yhdynnässä, hän oli saastunut "iltaan" asti. Juutalaiset yhtyivät aamulla, koska vuorokausi vaihtui illalla. Käytyään metsällä miesten piti viedä saalis temppeliin, jotta seuraavan kerran olisi hyvä onni metsällä.


<=== Takaisin ===>

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen