PILATUKSEN KIRJEET

Vuonna 1800 löydettiin Roomasta koilliseen olevasta Aquilasta kuparitaulu, jossa oli hepreankielinen teksti, jonka todettiin olevan jäljennös Jeesuksen virallisesta kuolemantuomiosta. Paikalla oli muinoin ollut vanha Aminternum, jonka rauniot ovat vieläkin nähtävänä lähellä St. Vittorinoa. Taulun taakse oli kirjoitettu: "Samanlainen taulu on lähetetty joka suvulle."

Taulun teksti: PONTIUS PILATUKSEN TUOMIO. JEESUS NATSAREALAINEN ON RISTILLÄ KUOLEVA. Centurio Qvintus Kornelius käsketään viemään hänet teloituspaikalle. Jokaista, olkoonpa hän köyhä tai rikas, kielletään vastustamasta Jeesuksen kuolettamista.

Me allekirjoittaneet todistamme täten Jeesuksen kuolemantuomion:
Daniel, rabbiini, farisealainen
Johannes, rabbiini
Rafael Rorobabel
Kapet, kansalainen

Jeesus menköön kaupungista ulos Struenus-portista.

Tämän kirjoituksen johdannossa sanotaan, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivinä pantiin kokoon kertomuksia juutalaisten menettelystä Jeesusta kohtaan ja muista tapauksista sen yhteydessä, ja että Pilatus teki niiden mukaisen ilmoituksen Rooman keisari Claudiukselle. Mainitaan myös, että Jeesuksen kuollessa maahan ilmestyi suuria kuiluja, niin että "itse abyssoskin asukkaineen näkyi."

Lyhyessä kirjeessä Pontius Pilatukselta keisari Claudiukselle, Pilatus puolustelee tekojaan ja sanoo, että tämä Jeesuksen saama kova tuomio tuli kansan tahdosta. "Omasta puolestani olin minä siihen vastahakoinen ja arka tuomiota julistamaan." Hän sanoo pitävänsä Jeesusta niin hurskaana miehenä, "ettei mikään aikakausi ole ilmaissut sellaista..." ja sanoo ihmettelevänsä kansan käytöstä ja yksimielisyyttä "saadakseen tämän totuuden lähettilään ristiinnaulituksi", vaikka heidän profeettansa eli "sibyllinistiset kirjansa" heitä siitä varoittivat. Hän sanoo vielä, että ellei olisi pelännyt kapinaa (kapinoita ja mellakoita oli yhtenään Roomassa ja suuren väkimäärän takia, niitä oli vaikea pitää aisoissa), Jeesus olisi vielä elävänä heidän keskuudessaan. Kirje on päivätty 16. maaliskuuta, mutta vuotta ei ole mainittu.

Nikodeemuksen evankeliumissa kerrotaan tapahtumista paljon laajemmin kuin vastaavissa evankeliumiteksteissä, siksi se todennäköisesti onkin väärennetty. Vaikka niiden sisällössä ei ole juuri sellaista, mikä olisi evankeliumien kanssa ristiriidassa, tekstit kuitenkin antavat Pilatuksesta myönteisemmän kuvan kuin evankeliumit. Eräitä eroavuuksia ovat mm. seuraavat: Nikodeemuksen evankeliumissa tuodaan esiin, että Jeesusta pilkattiin äpäränä syntyneeksi. Tätä ei ole evankeliumeissa. On kuitenkin luultavaa, että monilla juutalaisilla oli tällaisia epäilyjä. Jeesusta häpäisevä väite on myös Talmudissa. Eräs Celsus on esittänyt saman väitteen vuoden 150 paikkeilla kirjoittamassaan teoksessa Kristittyjä vastaan.

Evankeliumeissa ei kerrota, millä kohtaa Simon Kyreneläinen tuli vastaan, kun hänet pakotettiin kantamaan ristiä. Nikodeemuksen evankeliumin mukaan se tapahtui kaupungin portilla. Siinä mainitaan myös niiden kahden pahantekijän nimet, jotka ristiinnaulittiin yhdessä Jeesuksen kanssa.

Matteus, Markus ja Luukas kertovat Marian ja muiden naisten, Johanneksen ja muiden opetuslasten seisoneen taaempana katsomassa ristiinnulitsemista. Johannes taas sanoo heidän seisoneen ristin tykönä. Pilatuksen asiakirjat sovittavat yhteen molemmat kertomukset, koska niissä mainitaan heidän ensin olleen ristin lähellä, mutta juutalaisten ajaneen heidät sitten kauemmaksi.

Eräs Rooman valtakunnan virkamies Dur otti Foinikian Damaskossa kiinni torilta muutamia huonomaineisia naisia. Kidutuksella uhaten hän pakotti heidät antamaan selvityksen, että he kerran olivat olleet kristityitä, ja että he tiesivät muutamia salaisia rikollisia toimituksia, joita heidän uskolaisensa silloin käyttivät, sekä että he vielä kokoontumispaikoissaankin harjoittivat törkeää irstaisuutta ja muita häpeällisiä töitä. Nämä väärät tiedot hän lisäsi noihin mainittuihin vääriin Pilatuksen asiakirjoihin ja lähetti ne semmoisina keisarille, joka heti käski, että nämä asiakirjat oli julkaistava joka kaupungissa ja kaikissa suuremmissa maakylissä." (Eusebius: Kirkkohistoria osa 9, luku 5).

Rooman ensimmäisten keisarien aikana oli olemassa monenlaisia asiakirjoja: Ensiksi oli senaatin asiakirjat, sitten itse Rooman kaupungin asiakirjat ja asiakirjat väestörekistereistä Rooman kansalaisista. Lisäksi oli muiden kaupunkien, maakuntien ja maaherrojen asiakirjat. Julius Caesar oli jo määrännyt, että sekä senaatin että väestön asiakirjat olivat julkisia. Virkamiehenä toimivan senaattorin tehtävä oli kirjoittaa nämä asiakirjat. Keisari Augustus tosin myöhemmin kielsi senaatin asikirjojen julkistamisen. Senaatin asiakirjat olivat ilmeisesti hyvin laajat, koska ne sisälsivät kaikki esitykset ehdotuksineen niitten lähettämisestä konsuleille tai tai keisarille sekä myöskin senaattorien puheenvuorot eri asioita käsiteltäessä.

Kesareasta, joka oli Juudean pääkaupunki Jeesuksen aikana, löydettiin vuonna 1961 seinäkirjoitus, missä esiintyy nimi Pontius Pilatus ja hänen arvonimensä juuri siinä muodossa kuin ne esiintyvät evankeliumeissa.

Pontius Pilatuksen kirje keisari Claudiukselle löytyy kreikaksi kirjoitetuista Pietarin ja Paavalin teoista sekä liitteenä latinankielisestä Nikodemuksen evankeliumista. 

Pontius Pilatuksen kuoltua hänen (Mors Pilati) ruumiinsa heitettiin ensimmäiseksi Tiber-jokeen Roomassa, mutta veden henget järkyttyivät pahoin tästä, joten ruumis vietiin Vienneen upotettavaksi Rhôneen. Pilatuksen muistomerkki on Viennessä ja Pilatuksen hauta on nähtävillä siellä.
Pontius Pilatuksen kirjeitä Juudean tapahtumista on osoitettu hänet prefektiksi nimittäneelle keisasri Tiberiukselle, mutta myös kirjeitä myöhemmältä ajalta osoitettuna keisari Tiberius Claudiukselle.

Pontius Pilatus osoitti kirjeensä keisari Claudiukselle, joten Pilatus on ollut elossa Claudiuksen ollessa keisarina v. 41-54, vaikka Pilatuksen väitettiin tehneen itsemurhan jo vuonna 36-37. Pilatuksesta on erittäin vähän tietoja v. 37 jälkeen ehkä siksi, että hänet siirrettiin vähäpätöiseen siirtolaisjuutalaisten asioista vastaavan ensimmäisen tuomarin tehtäviin prokuraattoriksi.

Pilatuksen kohdalla lukee monissa kohdin, että hän oli Juudean prefekti sekä Juudean prokuraattori tai prokuraattori. On huomattava, että prefektin nimitti keisari ja se oli virkanimike. Prokuraattorin nimike on pro curator ja tarkoittaa tehtävää ilman virkaa eli se on ns. siviilivirka ja Juudean prokuraattori -nimikkeenä ja tehtävänä täysin mahdoton.

Pontius Pilatus oli Juudean prefektinä vuoteen 36 saakka, jolloin hän joutui kiireesti lähtemään appensa keisari Tiberiuksen luokse, joka oli loukkaantunut Caprin saaren maanjäristyksessä, jossa majakka oli sortunut hänen päälleen ja hänet oli viety hoitoon Lucius Lulluksen taloon Miseniumin kaupunkiin, jonne Pilatuksen piti kiirehtiä. Keisari Tiberius kuoli ja Syyrian kuvernööri Lucius Vitellius määräsi Juudean uudeksi maaherraksi eli prefektiksi Marcelluksen ja karkotti Pontius Pilatuksen Roomaan, jonne senaatti nimitti hänet prokurattoriksi vastaamaan siirtolaisten alueelle ensimmäiseksi tuomariksi näiden riita-, rikos- ja uskonnollisista asioista. Pontius Pilatusta ennen oli samassa tehtävässä keisari Tiberiuksen nimittämä Publius Lentulus.

Prefektinä Pontius Pilatus tuomitsi Juudean Jeesus Bar Abbaksen ruoskittavaksi hengiltä tämän Jeesuksen syyllistyttyä kapinan järjestämiseen ja samalla jonkun miehen murhaan ja tästä hän sai kuolemanrangaistuksen, josta PSARIssa kerrotaan.

Prokuraattorina Pontius Pilatus tuomitsi Jeesus Kristuksen Roomassa ristiinnaulittavaksi, koska tämä harjoitti ihmissyöntiä perustamansa kristittyjen lahkon kanssa. Muitakin syytöksiä oli.

(Artikkeli lisätty 2.7.2011)

Palaa takaisin

Copyright © 2008-2012, Sirpa Montonen